Manna - Coton de Tulear

Kesä on virallisesti alkanut

01.07.2009. On siis heinäkuun ensimmäinen päivä ja täten kesäkausi on virallisesti alkanut. En ole suunnitellut kesäksi kummempia. Toiveenani olisi kuitenkin, että pääsisin mökille rantaveteen juoksentelemaan ja vaikka vähän reissaamaan.

Kevät on mennyt nopeasti. Aikani on kulunut emännän kanssa touhutessa. Agilityssa aloin käymään taas epäsäännöllisen säännöllisesti. Talviaikaan agilitytreeneistä ei meinannut tulla mitään, koska jouduin pitämään paljon vaatetta päällä palelemiseni takia. Esteiden suorittaminen tiukasti toppapukuun puettuna ei oikein toiminut. Lumien sulattua ja pakkasten lauhduttua olin agilitykentällä kuin ori, joka on laskettu kevätlaitumelle. Vauhtini nopeutui kaksinkertaiseksi ja aloin nauttimaan taas koko lajista. Välillä minulle tulee sellaisia ei huvita päiviä treeneissä, mutta joskus taas treenit menevät niin nappiin kuin vain voivat. Tuskin kuitenkaan lähdetään kisaamaan agilitya, mutta eipä koskaan pidä sanoa, että ei koskaan!

Karvat lähtivät taasen viime viikolla. Ihanaa, kun ei paksu turkki kuumota. Saan nauttia kesäauringosta täysin rinnoin. Emäntä leikkelee karvani pois noin 3-4 kuukauden välein. Turkin pesutkin ovat harventuneet. Ennen pestiin karvat viikottain, nykyisin kerran kuussa. Ja kaiken lisäksi lyhyttä karvaa ei tarvitse kesäaikaan föönätä kuivaksi, vaan saan juoksemalla ja kiehnäämällä olohuoneen mattoon ja sohviin kuivatettua itse turkkini.

Tämän vuoden punkkisaldo on 3 punkkia. Ensimmäinen punkki tarrautui alkukesästä kirsuni viereen ja juhannuksena kaulastani löytyi 2 pientä punkkia. Kaikki punkit emäntäni on poistanut käsin pyöräyttämällä. Emäntä on tyytynyt ainoastaan turkin tutkintaan ja jättänyt laittamasta mitään punkkimyrkkyjä. Ei emännällä taida olla mitään punkkipantoja tai -tippoja vastaan, mutta mitäpä sitä turhaan itseään "myrkyttää" kaikenlaisilla aineilla.

Isännällä alkaa ensi viikolla kesäloma, joten jospa silloin pääsisin isäntäväkeni kanssa mökkeilemään. Telttaileminenkin olisi kivaa tai autolla ajelu pitkää matkaa...

Ps. Nivustyrä ei ole vaivannut milläänlailla (*koputtaa puuta*). Se välillä pulpahtaa esiin ja välillä painuu sisään. Kokokaan ei ole radikaalisti muuttunut, ehkä hieman isompi on nyt kuin aiemmin.

Nivustyrä

14.01.2009. Nivustyrästä hieman tietoa tähän.

Nivustyrä eli inguinaalityrä on myös tavallisimmin synnynnäinen. Nivustyrä voi syntyä myös elinaikana. Tyrä muodostuu ns. nivuskanavan aukkoon, jos se on liian suuri. Suureen aukkoon pääsee valahtamaan vatsaontelon kudoksia, tavallisimmin rasvakudosta, mutta myös suolta voi päästä mahtumaan jos aukko on niin suuri. Nivuskanavan aukot ovat normaalisti pienet reiät vatsaontelon seinämässä, josta uroksella tapahtuu kivesten laskeutuminen vatsaontelon sisältä kivespusseihin ja narttukoiralla maitorauhasiin kulkevat suuret verisuonet sekä uroksilla siemenjohtimet kulkevat näiden aukkojen kautta.

Nivustyrä aiheuttaa kipua liikkuessa. Tavallisimmin synnynnäinen nivustyrä havaitaan nuorella pennulla siinä vaiheessa kun pentu alkaa liikkua enemmän. Kipu saattaa ajoittain olla voimakastakin, niin että pentu vingahtelee ja pysähtyy äkillisesti, välillä taas on oireettomia jaksoja. Tunnustelemalla voi havaita pullistuman koiran nivusissa mutta useimmiten pullistuma on niin pieni, että se löytyy vasta eläinlääkärin tutkimuksessa. Nivustyrää tavataan lähes yksinomaan narttukoirilla, uroksilla esiintyessään nivustyrä johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa suolta ja varsaontelon rasvakudosta voi valahtaa kivespussiin.

Nivustyrä kannattaa aina leikata, koska se aiheuttaa lievänäkin kipua nivustaipeessa; kipu voi olla niin epämääräistä että se sitä ei koirasta huomaa eikä koira aina välttämättä ilmaise pientä kivun tunnettaan. Leikkauksessa tarkastetaan aina molemmat nivuskanavat, koska ne yleensä ovat molemmat liian suuria ja tyrä syntyy ennemmin tai myöhemmin toisellekin puolelle. Leikkaus tehdään useimmiten noin puolen vuoden iässä, aikaisemminkin, jos tyrä vaivaa kovasti tai on vaarallisen suuri. (Lähde: http://www.delivet.net/tyrat.php)

Tyrä-tyttö

14.01.2009. Kuulumisiani taas pitkästä aikaa kirjoittelen. Elämäni kulkee samoilla uomilla kuin ennenkin. Nykyisin vaikutan sohvaperunakoirana kotosalla.

Selkä on ollut kivuton jo pidemmän aikaa. Takatassutkin ovat kuntoutuneet melkein entisenlaisiksi. Kunto on kylläkin hieman rapistunut. En jaksa tehdä yhtä monta kierrosta ja mutkaa hepulin aikana, mutta vauhti on melkein yhtä kova kuin nuorempanakin. Nykyisin joudun kuitenkin hepulin jälkeen vetämään muutaman ylimääräisen kerran henkeä sisään ja ulos, ennen kuin jaksan jatkaa.

Terveyteni on pysynyt hyvänä. Ainoastaan yksi vaiva minulle on tullut lisää. Nimittäin nivustyrä, mutta se on tällä hetkellä sellaisessa vaiheessa, ettei aiheuta minulle kipua tai itseasiassa en edes itse huomaa sen olemassaoloa.

Tämä nivustyräni on uusi vaiva, sillä emäntä huomasi sen jouluaaton aattona paijatessaan minua. Silloin ei vielä tiedetty mikä kyseinen luumun kokoinen, liikkuva ja välillä häviävä patti olisi. Emäntä tietysti pelkäsi pahinta ja epäili nisäkasvainta, koska patti oli suoraan nisän alla.

Joululoman jälkeen emäntä vei minut diagnosoitavaksi paikalliselle eläinlääkärille, jossa eläinlääkäri totesi patin olevan vaaraton inguinaali-imusolmuke, joka on turvonnut esim. tulehduksen johdosta. Koska minulta ei löytynyt mitään tulehduksen aiheuttajaa, emäntä päätti hankkia toiselta eläinlääkäriltä mielipiteen patista.

Perjantaina 2.1 käytiin Vantaan Aisti-klinikalla näyttämässä pattia. Eläinlääkäri Jelena Kosareva tutki minut. Hän paineli pitkän aikaa vatsaani samalla kun seisoin maassa. Itse ihmettelin vaan, että mitä hän sieltä etsii. Pitkän tovin tutkittuaan vatsaani eläinlääkäri totesi patin olevan nivustyrä. Hän sanoi, ettei tyrästä ole tällä hetkellä vaaraa. Mutta jos tyrä kureutuu eli tukkeutuu (ilmenee kovana kipuna), niin silloin on samantein lähdettävä leikkaukseen. Kureutunut tyrä on nimittäin hengenvaarallinen. Voi kuitenkin olla, ettei tyrä koskaan jumiudu, eikä aiheuta minkäänlaisia oireita.

Onneksi kyseessä ei ollut kasvain vaan hoidettavissa oleva nivustyrä. Emäntä oli todella helpottunut kuulemastaan. Jäimme kuitenkin siihen epäluuloon, että nivustyrä olisi leikattavissa vasta sen jumiutuessa. Mutta emännän yhteydenotto Aistiin selvitti asian: tyrän voisi leikkauttaa pois ennen kuin se käy vaivaamaan.

Emännällä on siis pohdinnat käynnissä.. leikatakko vai eikö leikata?! Siinä vasta pulma.

5-vuotias

08.10.2008. Viikko sitten täytin 5 vuotta. Olen siis jo iso tyttö, siis ainakin iältäni. :)

Kesäloma meni nopeasti mm. mummilassa parannellen leikattua selkääni. Vain pari kertaa leikkauksen jälkeen olen satuttanut hyppäämällä tai riehumalla selkäni, jolloin olen joutunut ottamaan kipulääkettä. Muuten kuntoutuminen on sujunut hyvin. Takajalatkin pelittävät hyvin. Välillä kuitenkin väsyneenä en niin keskity ja takajalat saattavat kiemurrella sinne tänne kävellessäni ja juostessa ne seuraavat ilmassa muuta vartaloani. Meno on pysynyt yhtä hurjana kuin ennenkin. Mutta olen iän myötä viisastunut sen verran, etten kaikkiin (hulluihin) juttuihin lähde yhtä innokkaana mukaan kuin ennen. Iloinen ja pirteä ilopilleri olen siltikin, mutta toisaalta myös joidenkin asioiden suhteen vanha ja viisas, ainakin emännän mukaan.

Nykyisin harrastan sohvalla löhöilyä (huom. joka ennen sairastumistani oli kiellettyjen juttujen listalla) agilityn sijaan. Tykkäisin harrastaa agia ja saisin emännältäkin luvan siihen, jos olisin varovainen, mutta kun täällä olevien koirakerhojen agilitytreeneihin ei mahdu uusia osanottajia. :(

Kerran olen eestynyt käymään raunioilla pelastusetsintätreeneissä. Ihan kiva harrastus näin syksyisin, kun emännän ei tarvitse pelätä käärmeitä ja punkkeja. Treenin huono ajankohta (sunnuntai) vain rajoittaa käymistämme siellä.

Välillä käyn emännän työpaikalla viihdyttämässä emännän työkavereita. Väsähdän kylläkin nykyään niin nopeaan, että yleensä kiipeän jonkun syliin ja nukahdan tietokoneen näppäiminen näpsytykseen.

Eilen kävin 5-vuotisrokotuksessa. Samalla lääkäri teki minulle perusterveystarkastuksen ja totesi mm. sydämeni terveeksi. Eli emäntäkin antaa luvan minulle touhuta oman kuntoni mukaan, vaikka onhan tuo emäntä tiettyjen asioiden suhteen tullut varovaisemmaksi kuin ennen, ehkäpä vähän liian ylisuojelevaksi.

Illalla pääsen leikkimään kavereideni Sagan ja Tingan sekä Onnin kanssa ja tutustumaan Emmaan. Ne kaikki ovat shelttejä ja hurjan hauskoja leikkikavereita. Tuskin maltan odottaa iltaan saakka.. Toivottavasti ei vaan käy satamaan!

Syksyisin terveisin,
5-vuotias Manna

Selkäkipujeni syy

15.04.2008. Olen kärsinyt keväästä (edellisestä päiväkirjamerkinnästä) asti välillä selkäkivuista. Paikallisella eläinlääkärillä sain vuoden 2007 lopussa diagnoosin. Sairastan selän välilevyjen kalkkeutumissairautta, johon ei ole parannuskeinoa. Tai siis ainakin luultiin sitä siksi sairaudeksi.

Maanantaina 7.4 minulla alkoivat kamalat selkäkivut, joiden johdosta takajalkani alkoivat pettää. Luultiin, että se on menoa nyt, koska eläinlääkäri ei ollut antanut paljon toivoa diagnoidessaan minut. Emäntä kuitenkin päätti tarttua härkää sarvista ja selvittää onko oikeasti mitään tehtävissä.

Torstaiaamuna aikaisin lähdettiin ajamaan Vantaalle Aisti-kliniikalle, jossa pääsin oitis magneetti- ja röntgenkuvauksiin. Kuvista selvisi, että minulla oli välilevytyrä aikalailla keskellä selkää. Jouduin samantein leikkaukseen, joka kesti kolmisen tuntia. Leikkaus oli vaativa ja tyräkin oli suuri, mutta minä selvisin siitä.

Seuraavana päivänä pääsin lähtemään kotia yhdessä kuntoutusohjeiden kanssa. Oloni on parantunut roimasti. Ruoka ei vielä maistu, mutta emäntä syöttää minulle monivitamiiniravintolisää, etten pääsisi laihtumaan. Päivät kuluu jumpaten. Tehdään tasapainoharjoituksia ja saan hierontaa, ihanaa!

Aikaisemmat

Sairaslomalla
Leikkiseuraa?!
Kohdunpoistoleikkaus takana
Voi jestas!
Nyt nukutaan!
Iitun kaverina
Emännän paljastus
Taas jätettiin yksin
Lomakuulumisia
Vai, että lomalle!?

ARKISTO