Manna - Coton de Tulear

Kohdunpoistoleikkaus takana

30.01.2007. Minulla on ollut niin paljon touhuamista, etten ole ehtinyt kirjoittamaan päiväkirjaani. Tammikuun alussa piipahdettiin Keiteleellä tapaamassa tuttuja. Yötä olimme Tiuhti- ja Viuhti-kissan luona. Leikkimäänkin pääsin sillä reissulla. Käytiin nimittäin Millan ja Moonan (villakoirasisaruksien) luona. Tytöt voivat hyvin.

Agilityssa olen jatkanut käymistä. Talvella on vaan niin kylmä, ettei minua ole paljon huvittanut esteitä mennä. Olenkin mennyt takapakkia treenauksessa, joten joudun suorittamaan esteitä hihnassa. Minua ei vaan huvita treenata talvella lumessa ja kylmässä.

Agilityn vastapainoksi ollaan käyty emännän kanssa lenkkeilemään. Asumme parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta, joten ollaan lenkkeilty mm. keskustassa. Keskustan liikenteessä on hyvä opetella kulkemaan taas nätisti. Opit ovat nimittäin päässeet ruostumaan Keiteleen kyläraiteilla.

Suurin tammikuun uutiseni on tämä: kohtuleikkaus. 19.1 kello 8.30 saavuimme emännän ja mummini kanssa Herttualan eläinlääkäriasemalle. Sain pihalla haistella ja tehdä pissitkin, ennen kuin lääkäri otti meidät sisään. Huomasin emännän eleistä, että pian tapahtuisi jotain, jotain jännittävää. Sisällä pääsin emännän kanssa toimenpidehuoneeseen, jossa eläinhoitaja tutki minut, mittasi painon ja antoi piikin, joka kävi väsyttämään. Sen jälkeen olin niin hökkyrässä, etten tajunnut muuta kuin sen, että makasin emännän sylissä. Emäntä halaili ja lauloi minulle lempiunilauluani, jota emäntä on laulanut minulle vauvahauvasta asti. " Aaa-tuu-ti-lulla, anna unen tulla, uni tulee Mannan silmään, kun pistää silmät kiinni." Nukahtamiseni ei ollutkaan niin helppoa, kuin aikuiset luulivat. Ensimmäiset kerrat, kun hoitaja tuli kysymään emännältäni, että olinko jo kunnolla nukahtanut, avasin silmäni. Lopulta minun oli luovutettava. Nukahdin. Emäntä kantoi minut "leikkaussalin" pöydälle, jonne jäin hoitajan parturoitavaksi (massukarvani ajettiin pois).

Kohdunpoistoleikkaus alkoi yhdeksältä ja mummini soittaessa yhdeltätoista olin jo hereillä. Mummini joutui nimittäin soittamaan eläinlääkärille ja kysymään vointiani, sillä emäntäni ei siihen pystynyt. Emäntä oli kuulemma pillittänyt koko aamun peläten, että minulle sattuu jotain. Emäntä nyt on vähän tuollainen, ylitunteellinen. Leikkaus meni siis hyvin. Puoli yhden aikaan emäntä, mummini ja ukkini tulivat hakemaan minua. Olin vielä unenpöpperössä, kun hoitaja kantoi sylissään minut emäntäni syliin. Tärisin ja ulisin, huonoa ja hökkyräistä oloani.

Mummin luona pääsin omaan koppaani viltin alle nukkumaan. En kuitenkaan malttanut olla paikoillani, vaan lähdin tallustelemaan ympäri olohuonetta. Välillä jouduin pysähtymään ja istuutumaan. Olihan vielä hyvin uninen. Iltaan asti inisin huonoa oloani. Yökin meni pyöriessä. Nukuimme emännän kanssa mummin olohuoneen lattialla. Sängyssä emme olisi voineet nukkua sillä, tikkini olisivat voineet aueta hyppiessäni sänkyyn ja sieltä pois. Pari kertaa sain yön aikana riisuttua potkupukuni pois. Emäntä oli ostanut kirpputorilta pari vauvojen potkupukua, kooltaan 74, leikkaushaavani suojaksi.

Aamulla oli jo parempi olo. Varmuuden vuoksi emäntä antoi minulle särkylääkettä. Ruoka alkoi maistumaan ja vähän vesikin. Seuraava yö menikin jo paljon paremmin. Nukuin nimittäin ensimmäistä kertaa emäntäni kainalossa ja vielä koko yön. Tästä vointini alkoi paranemaan. Paranemaan jäin mummini ja ukkini luokse. Heidän on nimittäin helpompi vahtia minua kuin isännän ja emännän, jotka ovat päivät töissä.

Aikaisemmat

Kesä on virallisesti alkanut
Nivustyrä
Tyrä-tyttö
5-vuotias
Selkäkipujeni syy
Sairaslomalla
Leikkiseuraa?!
Kohdunpoistoleikkaus takana
Voi jestas!
Nyt nukutaan!

ARKISTO